Tammikuun 20. päivä odotettu JP Leppäluoto saapuu konsertoimaan kotikaupunkiin Raaheen. JP ei paljon esittelyjä kaipaa – onhan hänen Charon, Harmaja ja Northern Kings -yhtyeensä sekä Raskasta Joulu -kokoonpanonsa monille hyvin tuttuja. Kuluvana syksynä JP on nähty Elämäni biisi -tv-ohjelmassa yhtenä kotiartisteista.  

Kenellekään ei liene epäselvää se, kuinka korona on kurittanut myös meidän toimialaamme. Viimeisen vuoden aikana vilkkaaseen toimintaan tottunut pieni ja tehokas joukkiomme on päässyt perumaan, suunnittelemaan, siirtämään, perumaan, siirtämään, suunnittelemaan ja nilkuttaen välillä toteuttamaan. Tuleepa mieleen fraasi ”ei työt tekemällä lopu” (joka muuten jatkuu ”wirret laulaen wähene / parmat tappain cato”. Ote on sananlaskusta 1700-luvulta, tietää Wiktionary kertoa. Totta joka säe.)

Syksyn kääntyessä jo joulun odotukseen eletään yhä korona-aikaa. Onneksemme Tapahtumatalon Raahesalissa ja avarissa näyttelytiloissamme turvavälit pystytään toteuttamaan, joten olemme pystyneet tarjoamaan kulttuuria kaupunkilaisille ja muualta tuleville vieraillemme koronaepidemiasta huolimatta, tietysti viranomaisten ohjeita noudattaen.

Vuoden 2019 loppu oli kiireinen, niin kuin aina meillä Tapahtumatalo Raahessa. Vielä viime metreillä joulukuussa mukaan mahtui sekä bluesia että tanssiesityksiä Raahesalissa. Kokoushuoneissa kävi viime hetken kuhinat ja työhuoneissa aherrettiin sillä ajatuksella, että ”lomalla ei tarvitse tätä miettiä kun nyt tämän teen.

Teimme hiljattain miltei koko työporukalla matkan Tampereelle, jossa kohtasimme Suomen muiden kulttuuritalojen kanssaihmisiä Suomen Kulttuuritalot ry:n verkostopäivillä. Oli jälleen hyvin tarpeellista ja kehittävää nähdä, kuulla ja keskustella oman työn tekemisen ja näkemyksen kannalta, kuinka tätä työtä tehdään toisissa samankaltaisissa taloissa. On helppoa pitää vertaisistaan, heidän kanssaan on niin mutkatonta. Palasimme verkostopäiviltä iloisina ja innokkaina tarttuaksemme työn touhuun uuden vuosikymmenen alkumetreillä.

Loppukesästä ja alkusyksystä se alkaa. Kaiherrus takaraivossa, vatsanpohjassa ja mielialassa. Tunne yltyy ärtymykseksi jos mitään ei ole tiedossa. Kulmat kurtistuvat, lauseet lyhenevät ja hajamielisyys lisääntyy.



Koko ajan on painostava tunne, että on pakko oppia jotain uutta. Pakko saada lisää tietoa siitä, tästä ja tuosta. Aivan sama mistä. Kaikki käy. Eikä mitenkään vähän kerrallaan vaan kunnolla, mielellään saavista kaatamalla – minä kyllä kuuntelen, luen, ajattelen ja innostun.

Syksy on saapunut ja tuonut mukanaan ruskan värit. Puut tiputtelevat lehtiään ja vaipuvat talviuneen niin kuin muukin luonto. Vettä vihmoo, tuulee ja on harmaata mutta Tapahtumatalossa ei vaivuta talviuneen, vaan tulossa on runsas tapahtumien kirjo. Syksyn pimenevissä illoissa on monenlaista upeaa ohjelmaa, konsertteja, teatteria, elokuvia ja taidenäyttelyitä jne. 

Kesälomasta tuntuu olevan jo iäisyys aikaa, vaikka eihän siitä ole kuin kuukausi. Lomalla sain alulle taas sen ihanan lukemisharrastuksen: Harry Potter -kirjoja on tiiviisti luettu ja verrattu elokuviin. Toki lomalla en niitä elokuvia ehtinyt katsoa – hyvistä ajatuksista ja suunnitelmista huolimatta – mutta kyllähän niistä paljon muistaa edellisiltä katsomiskerroilta.